Nuoremman pojan kanssa saunassa istuskellessa mietittiin kohtuullisen "roisia" kaupunkiautoa hänelle. Ajossa ollut -72 mallinen Rellu5 oli menossa muihin tarkoituksiin ja korvaaja piti saada tilalle ilman että tyyli liikkumisesta häviää.
Pohdinnan jälkeen tuli Warre päällimmäiseksi. Sillä voisi helposti herättää kauhua ja kateutta vaikka lisäämällä hiukan risiinipohjaista öljyä tai/ja petroolia polttoaineeseen. Voi sitä naapureiden riemua kun Warrea lämmityskäyttää tyynessä pakkaskelissä aamulla töihin lähtiessä.
Näillä eväillä alettiin asiaa viemään eteenpäin ja etsimään sopivaa mallia.
311 olisi kaunis. 312 vielä parempi alustansa suhteen. Lopulta päätös tuli 353 mallin hankkimisesta lähinnä siksi että tarjontaa on paremmin ja aihiot yleensä parempia kuin vanhemmissa malleissa. Tarkoitus oli nimittäin vältellä hitsaushommia koska hitsattavia projekteja on jo tallissa ennestään.
Jonkin aikaa eri foorumeita ja nettiautoja selattuamme katseet kääntyi Itä-Suomen suuntaan jossa myytävänä oli lupaava aihio. 1985 mallinen 353W joka oli jäänyt seisomaan iäkkäämmän naishenkilön käytöstä hieman yli 50tkm ajettuna.
Autoa oli huollettu ohjeiden mukaisesti merkkiliikkeessä ja säilytetty katon alla aina vuodesta 1995 jolloin kuljettaja oli joutunut luopumaan kortista.
Siis kärry perään ja matkaan katsomaan mitä ladosta löytyy...

Nyt tulisi kuvia ja tarinan jatkoa mutta kuvien liittäminen näihin juttuihin on minulle suurempaa taikaa.

Minäkin ajelen -87 warrella, emännän kanssa. Mukava kurvailla ostoksille warrella, kyllä päät kääntyy. Menestystä vaan, "warretaipaleelle."

Kuvien lisääminen on suhtkoht helppoa kun tiedetään miten, mutta vaikean esteen jos ei jaksa taistella tietokonetta vastaan. Se johtuu siitä ettei serverin muistitilla on lopputon ja tietomäärän kulku verkossa rajaton. Kuva on pienennettävä säästäkseen muistitila ja vältääkseen jonkun teeman hidasta aukaisemista. Pienennyskuvaohjelmia löytyy kyllä netissä, mutta en ole jaksannut etsiä ja kokeilla sellaista. Käytän huonon kuvohjelman, joku tuli printterin kanssa.

Toivottavasti saat tästä apua, koska odotan kuvien katselua.

viewtopic.php?f=9&t=10078

Siellä säilytyspaikassa Warre makoili. Oli makoillut kauan ja ilmeisesti piti paikasta koska ei meinannut suostua tulemaan esiin vaikka traktorilla houkuteltiin


Tulihan se viimein kun taputeltiin lekalla takavanteisiin. Parinkymmenen vuoden säilytystä suuniteltaessa ei kannata jättää käsijarrua päälle.
Myöhemmin selvisi että jarruhihnat oli hinauksen ja taputtelun seurauksena irronneet kengistä.

Kärrylle se saatiin vaikka paikanpäällä tarkastelu osoitti aihion olevan enemmän aihio kuin puhelimessa saattoi päätellä.
Rahallahan siitä selvittiin ja molemmat olivat tyytyväisiä lopputulokseen.


Kotitallilla pestiin vuosikymmenien kertymä pinnasta pois ja alettiin tarkastella aihion kuntoa ja arvioida työmäärää.

Päällisin puolin vauriotarkastuksessa todettiin materiaalin antautuneen ilmeisen vakiopaikoista.
Takalokasuojista sekä sisältä että päältä (huom! ei lokareita,ja sen huomaa).
Etulokasuojien takaosasta ja yläreunasta.
Samoin jarrut tulevat vaatimaan täyskunnostuksen letkuineen ja putkineen.


Joten eikun tilausta Pöljään. Onneksi varastot ovat hyvät ja hinta kohtuullinen. Muuten tälläistä merkkiä ei olisi otettu ollenkaan työn alle...

Ja tietenkin ennekuin peltihommia aloitetaan niin testataan moottorin toimivuus.
Tulpat ja johdot uusiksi,kaasutin osiksi ja ultraääniperuriin muhimaan,kärkivälitkohdilleen ja sytytyksen säätö
.
Ja niin todettiin moottorin olevan kuin uusi. Vaatii uudet letkut jäähdytys ja polttoainepuolelle mutta muuten putputti kuin Eric aikoinaan.

Kiitos kuvista!

Takalokasuojat ovat ruostuneet puhki normaali tapaan mukaisesti. Rahalla ajatellen niin puskurit voidaan maalata, eikä kallista kromausta tarvitaan.

Oli hyvä että sait moottoria käyntiin. Voidaan sitten olettaa ettei löytyy laakerivaurioita. Minulle se onnistui ajamalla 20 000 km kolisevalla moottorilla ennenkuin se meni jumiin. Toista kertaa en voi takaa. Jos haluta pelata varman päällä voidaan tietysti moottoria aukaistaa ja tarkistaa ettei männänrenkaat ovat jumissa ja laakerit tuntuu hyviltä.

Hieno homma sinun sytytysajankohdan mittauslaitetta

No niin, osia on otettu Savosta ja homma pääsi kunnolla liikkeelle. Joutoaikana on konehuoneen irtohilppeet saaneet mustaa päällensä


Samallahan siinä väritettiin jarrukilpiä ja muita pikkuosia iloisen mustalla.

Etulokasuojien korjauspalat tuli heppailtiin paikoilleen
Vähän puuhamassaa päälle epoksin kera

Ja saman kun teki molempiin etulokasuojiin niin maalausta vaille valmista tuli.

Sitten takapään kimppuun jossa olikin isompi homma tiedossa
Ruostetta.Ruoste pois.
Uutta tilalle

Siihen kun lisäilee pellinpalasia niin pikkuhiljaa se valmistuu


Pikkusen kun hieroo lisää epoksilla,maalilla ja ruostesuojalla ja massalla niin saattaa tulla jopa parempi kuin uusi
Pöljältä tulleet lokarit suojaavat peltiä seuraavalle hitsarille.

Tuohon hitsattujen sisälokasuojien peitoksi on mukava asentaa uudet lokasuojat



Ja taas saman kun tekasee molemminpuolin niin takapää on kunnossa ja peltihommat pääpiirteissään tehty.

Aika katsoa tekniikkaa tarkemmin.
Eteen tuli uudet ylätukivarret kun jousien alapäät eivät näyttäneet hyviltä jousikuppien jäämissä.
Jousten ja tukivarsien asennusta helpotti huomattavasti Warre-korjaamon jäämistöstä löytyneet työkalut



Tämän alustasavotan jälkeen vuorossa on maalaus ja kokoonpano.

Konehuone ja korin sisäosat tuli maalattua peltihommien lomassa joten niitä päästiin kokoilemaan aika pian.
Tarkkasilmäiset huomaa heti että ajovalojen pesurisysteemi on poistettu.

Konehuoneeseen on asenneltu maalattuja osia ja se alkaa näyttää mukavalta


Sisälle lisättiin tehtaalla asentamatta jääneet äänieristeen ja se tuntui auttavan.
Kattoverhoilu olisi pitänyt poistaa ja asentaa myös sen alle lisämateriaalia. Nyt se kumisee kuin patarumpu.


Istuimet oli ilmeisesti uutena suojattu lepardinnahkaisilla päällisillä jotka pestiin ja sennettiin ajan hengen mukaisesti paikoilleen.
Nämä ovat siitä harvinaiset että johtuen valottomasta säilytyspaikasta ne eivät ole muuttuneet lumilepardiksi mikä vanhemmiten noille tapahtuu.

Lepardihan oli paljon penkinpäällisissä käytetty leopardin ja gepardin risteytys. Nykyään tosi harvinainen.

Ja tässä limousinen takaosastoa

Hienoa kuvasarjaa ja hyvin näyttää edistyvän!