No hemmetti! Näköjään kepin katkeaminen on mahdollista Warressakin Pakkoko on riuhtoa sitä urheilullista lattiavaihdekeppiä

Kotona ollaan! Olipahan taas pitkä matka suuressa Suomessa. Kiitos kaikille tapahtumaan osallistujille ja tietenkin rutinoituneille talkoolaisille. Homma saatiin taas hoidettua ja toivottavasti näkemistä riitti koko rahan edestä. Siirtyminen Mansosta Fennolle ei sujunut todellakaan hymy huulessa ja tuo tieosuus näytti taas vaarallisuutensa. Onneksi emme olleet osallisina, vaikka läheltä liippasi.

Suuret kiitokset Matti Järvenpäälle, paikka teki hiljaisen vaikutuksen. Suuret kiitokset Myös Fennosteelille ja Antti Poussalle. Tiedämme nyt, kuinka pakoputki valmistetaan. Kiitokset myös museoesittelystä.

Kyllä nyt ihmetyttää...joku sabotööri ollut asialla ja laittanut tuotantoketjulle ansan heikentääkseen tunnettua luottamusta laadukkaisiin tuotteisiin. Tuskin oli Samin syytä kepin lerpahtaminen.

Kiitos minunkin puolesta kaikille.
Ilman ongelmia selvittiin, mitä nyt takapyörän laakeri ilmoitti olevansa löysä. Edellisen päivän vuosikatsastuksessa ei moista asiaa havaittu.

Mistä lie johtuu mutta nätisti siinä on vaihteet mennyt päälle eikä ole tarvinnut voimalla runnoa. Ilmeellisellä tuurilla se särkyi vasta paluumatkallaeikä edes katkeama kohdan perusteella keppi on ollut lähes kokonaan poikki jo pitkän aikaa.

Kotimatka sujui Trabilla hyvin Pirkanmaan ja Satakunnan maaseutua katsellen hieman pienempiä teitä ajellen. Kolmostie ei oikein kiehtonut.

Hyvä, että Samille tuli yllättävä tekninen ongelma sellaisessa paikassa, josta sai korjausapua apua ja matka pääsi jatkumaan erikois plussalla. Loppujen lopuksi aika pieni murhe kun materiaalisilla vahingoilla selviää. Kiitos järjestäjille ja osallistujille. Oli taas kerran hienot päivät kokonaisuudessaan.

Onnettomuus tapahtui 10.43 eli hyvä tuuri sattui, 10.30 oli suunniteltu lähtöaika Mansoniemestä. Navigaattori taisi aluksi jopa ehdottaakin sitä risteystä

Minulla on muutama kertaa vaihdekepin haarukan katkennut, mutta se oli rattivaihdeella.

Hermostuin kun kuulin kolarista telkkarissa, mutta vähän helpottui kun lopulta näin kahta länsimaista autoa rekan sijaan. Kuitenkin se on surullinen onnettomuus ja vaarallinen tieosuus täynnä kurveilla ja mäkillä.

Matti Järvenpää soitti ja kiitteli hämmästellen, kuinka suurella joukolla olimme liikkeelle. Käänsin kyllä kiitokset takaisin ja kerroin täydellisen tyytyväisyyden vierailuun. Keskusteltiin kaiken tavaran hankkimisesta Rautapuistoon ja arvostuksesta ennen ja nyt. Omien sanojen mukaan Matti on aina ollut orava, joka näkee tietyille tavaroille tulevaisuuden. Jokainen, joka tietää hintatason esim. erilaisille keräily kylteille, voi laskea mielessään päivän hinnan kokoelmalle.

Noh, eipä kai tuo Mona-Lisankaan hinta niin kaksinen liene. Palanen kangasta ja korkeintaan puoli litraa maalia, vaikka olis vähän roiskunutkin.