Kiitoset kaikille oli oikein mukavat kekkerit
Vielä ei malttanut kotia kohti lähteä vaan samoilla savuilla jatkoimme pätkän matkaa etelämmäksi ähtärin eläinpuistoon

Täältä myös kaikille kiitokset.

Reissusta kotiuduttu. Ajoissa esiintullut ohjauksen ravistaminenkin palasi normaaliksi kotimatkalla.
Kiitokset kaikille.

Tapahtuma oli oikein onnistunut ja oli todella ilahduttavaa kun oli uutta porukkaa tullut mukaan. Trabanttini käynnistyminen tai paremminkin käynnistymättömyys pidemmän seisonnan jälkeen täytyy olla bensan saantiin liittyvä ongelma, koska ei se uudellakaan akulla käynnistynyt aamulla. Mutta omistan onneksi nyt hienon uuden ja kalliin akun. Mutta heti kun antaa pienen huikan suoraan sylinteriin lähtee moottori moitteetta käyntiin ja toimii kuten pitääkin. Hyvin uskaltaa pysähtyä ja lähtee ainakin reilun parin tunnin tauolla ilman lisähuikkaa kuin kuuluukin.

Matkaan pääsin ja ajelin anoppilaan Virroille, jossa pienten talkoiden ja ruokailujen jälkeen sama juttu piti antaa autolle huikka. Kun auto nyt näin on toimintavarma päätin että kurvaanki Urjalan kodin sijaa vielä Poriin äitimuoria tapaamaan, kun sattuu siellä olemaan kanssa joku kilpaileva kesätapahtuma. Ajelin huvikseni väkijoukon kansoittamaan kaupungin keskusta-alueen läpi ja Trabant sai useita peukutuksia ja hymyjä kasvoille. En nähnyt, että kukaan olisi peukuttanut kaupunkiin näyttäytymään saapuneiden kapitalistien uusille moninaisilla urheiluautoille. Taitaa perinteisen työläiskaupungin väki vielä olla enemmän itäkaluston perään.

Kesäillassa ajellessani Poriin 23 tietä havaitsin että Universal mallin Trabant on kuin luotu matkailuun, siihen mahtuu hyvin tavaraa ja autosta on panoraamanäkymät ulos. Pitkä takaikkuna ja ohuet B-ja C-pilarit antavat esteettömän näköalan maisemien katseluun liikenteen seuraamisen ohessa. Näkymä on lähes Kübel mallin tasoa, se malli toki onkin tarkoitettu varsinaiseen tarkkailuun.

Leikki sikseen matkaa tulee huomisen Pori-Urjalan ajon jälkeen yhteensä n. 560 km ja sehän ei ole mitään Mostin ajajien rinnalla. Kuitenkin jokainen km on hieno ajaa ne kannatti ajaa ja Warreteamin tasokkaan tapahtuman vuoksi. Vaikka kiertoajelu jäi itseltä väliin se ei enää harmita, koska oli hieno kokea yhteisön tuki ja apu ongelmissa ja lämmittää se diplomi-insinööri mieltä.

Mukavaa kesänjatkoa ja suotuisia kilometrejä kaikille DDR ajoneuvojen kuljettajille.

Kotona oltu kohta vuorokausi, kirkossakin istuttu neljä tuntia putkeen elokuvia katsomassa. Tapaamisesta jäi taas hyvä mieli ja tunne siitä ettei ole yksin ja ainut...Lisäksi opin (Navigaattorilta!) uuden määritelmän ns yksinkertaisesta ihmisestä: alalauteilla vihdottu...Oli kait tavannut jonkin ulkopuolisen pariskunnan johon ilmaisu sopi .
Keuruulla vahvistui käsitykseni ajokkimme inhimillisyydestä: Hän halusi pitää - kuten tulomatkalla - tankkauksen jälkeen pienen ruokalevon ja suostui sitten vasta jatkamaan matkaa. Vilppulan jälkeen oli havaittavissa piristymistä. Ihan kuin hevoset kuulemma tulevat kotimatkan tallia kohden vilkkaammalla askeleella, niin hänkin tykkäsin tulla ravistelematta 90 - 100 km/h. Hiljempää kun ajoin, alkoi puistella ja täristellä.
Eikun kiitos kaikille tasapuolisesti!

Kiitos kaikille osallistujille. Joskus sataa ja nyt niin kävi. Sää saattoi syödä muutaman päiväkävijän, yöpyjiä oli kuitenkin runsaasti ja illanvietot olivat sitä parasta aikaa. Grillikota meinasi käydä ahtaaksi, kun 22 henkeä paistoi makkaraa. Kilpailun järjestäminen on aina se suurin urakka, joka menee kuitenkin rutiinilla läpi. Innolla porukka aina kilpailuun osallistuu, joten se täytyy varmaankin säilyttää tapahtuman perinteenä. Onneksi rastitehtävät saatiin sateensuojaan. Vierailukohde rokotti kassaa aika reilusti, mutta pidemmässä tarkastelujaksossa ollaan plussalla. Vierailu oli kuitenkin sen verran "spesiaali", eli lähes kaikille ainutkertainen. Kartulan "Poliiseille" kiitos avusta ja paikallistuntemuksesta. Wanhat Wehkeet oli mielestäni erittäin toimiva alue tapahtuman järjestämiselle. Isäntäväki oli täysillä mukana ja kaikki ehdotukset ja toivomukset toteutuivat.

Negatiivisena puolena hieman liian tuttavallinen nais(?)karavaanari, joka alkoi jo karaistunutta Mitsi-telttailijaakin pelottamaan

Sehän on koko sopan suola, että on erilaisia tapahtumia ja ihmisiä. Vuosien päästä voi olla ettei koko tapahtumasta paljon muuta muistakkaan kuin sen karavaanarin

Tapahtuma pystyttiin turvaamaan kahden yksikön voimin niin hyvin ettei karhuryhmän panssariautoa tarvittu paikalle. Porukka näissä tapahtumissa on aina hauskaa ja välitöntä. Nyt kun kaikki ovat löytäneet reitin Karstulaan niin ei muuta kun 10.8 takaisi osallistumaan carstunekruisinkiin.

Tapahtuma oli juuri niin lämminhenkinen ja joviaali kuin olin uskaltanut odottaakin. Silloin ei pieni sadekaan haittaa.

Itse tosin kotiuduin vasta maanantaina iltapäivällä, kun oli vielä eräs toinen tapahtuma välissä, enkä ajanut kotiinkaan ihan suorinta mahdollista reittiä. Heti paluumatkalla jo ennen Multiaa mut ohitti joku keltainen 2-tahtitorpeedo, niin hurja meininki että piti itsekin pistää silmät kiinni kun rupesi hirvittämään Sadepilvet muuten ilmeisesti makasivat (makaavat vieläkin?) vain siellä Karstulan päällä, koskapa jo 20 km etelämpänä alkoivat hellekelit, jotka ovat jatkuneet siitä saakka.

Seuraavana päivänä eli perjantaina matkalla Riihimäelle alkoi ilmeisesti bensapumpun kalvo taas lahoamaan, koskapa meno hyytyy välillä melko voimattomaksi, sitten piristyy arvaamatta jälleen. Yhteen jyrkempään ylämäkeen piti ottaa uudestaan vauhtiakin kun ei ekalla kerralla halunnut mennä.

Sunnuntaina kävin erään vanhemman sukulaismiehen luona Hollolassa, ei päästy yhteisajelulle kuten suunniteltu mutta sen sijaan sain käydä kaivelemassa varastoa josta löytyi kuin löytyikin läjä 311 osia, osa niistä tehdasuusia.

Maanantaina Tuusulassa ilmaantui keulaan joku sivuääni, aivan kuin olisi hitaasti pyöritetty jänisräikkää jossa on hampaat jäljellä vain toisella puolella, mutta kun se Oittaalle mennessä oli jo hävinnyt niin en stressannut siitä sen kummemmin. 110-tien ylämäet olivat välillä vähän ahdistavia, mutta kotiin päästiin kuin päästiinkin omilla pyörillä. Tämä kesärinkula oli siis yhteensä hieman yli 1300 km (välissä tietysti se Säynäniemen ja Karstulan välinen muutaman viikon tauko), mikä on mielestäni pitkään käyttämättömältä veteraaniajokilta ihan hyvä suoritus...

Ensi vuonna uudestaan!

Hieno suoritus vanhukselta(autolta siis)