Oliivin väriset kelvolliset sedanin penkit olisivat tarpeen tai pelkkä kangas. Onkohan oliivin väristä kangasta tai sen kaltaista jostain saatavilla? Jossain vaiheessa oli ruskeita verhoiluja myynnissä toki nekin olisivat paremmat kuin kulahtaneet, mutta tuo vihreä sävy kyllä kiehtoisi. Toisaalta etupenkitkin on vaihtuneet niskatuellisiksi mutta taidan antaa niin ollakin ihan turvallisuus syistä. Museoautoa ei ehkä tavoitella.



https://warreteam.com/wartburg353/353_Varikartat_2.htm

Kalanruoto-ruskea tuli 1980 niskatuettomiin, ja sitten niskatuellisiin Suomessa. Saksassa oli muitakin värejä tarjolla. Jotenkin hahmotan, että 70-luvun lopussa kaikki suomiautot olisivat tummanruskealla yksisävyisellä verhoilulla kaikki. Minulta voisi löytyä kankaat yhteen autoon ruskealla kalanruodolla. Muiden värien kanssa joutuu katsomaan tarjontaa muualta, eikä tule mieleen mistä. Tuolta voi katsella muutamaa valmista settiä. Istuvuuden kanssa joutuu hieman askartelemaan, eli pätevä verhoilija tekee irtopenkkiin paljon paremmat.

https://ost-sattler-shop.de/

Tähän autoon on nyt hiukan ehtinyt perehtyä. Korissa ei ole merkittäviä ruostevaurioita, joita pitäisi hitsata. Ainakaan missään paikassa, joka on päältä tai alta mitään purkamatta näkyvissä. Ulkopinnassa iän ja käytön tuomaa haalistumaa ja pikku lommoja. Kuskin etuoven ikkunanpoka takareunasta katkennut ja virityksellä korjattu. Se kaipaa hitsausta.

Ajatus on ollut, että tämän auton osalta en pura kauheasti vaan osa ja alue kerrallaan kuntoon.

Jarrut taakse piti laittaa ja kaasuttimen koho vaihtaa ennen katsastusta. Jarruista tuli uusinta näyttö mutta nyt on hyvät.

Lisäilen kuvia kun saan nämä digihommat pelittämään.

Sytytystä säädettäessä tuli havaittua melkoinen klappi kampiakselin laakereissa. Onneksi on tullut kerättyä/säästettyä monenmoista osaa nurkkiin. Löytyi hyväksi väitetty 1989 moottori, josta puuttui kaasutin ja kytkin/asetelma.

Sitten jumppa vanhasta koneesta uuteen kansi, imusarja kaasuttimineen , laturi, jakaja paikalleen ja kone autoon.

Homma sujui hyvin tuleva Warrekuski joka on jo käynyt DDR ajoneuvo tapahtumissa ja toinen kaveri vielä apuna koneen paikalle laitossa. Illalla jo pääsi kokeilemaan ja hyvältä vaikuttaa.

Eikös tuo vanha kone ole harvinaisempi kuparimolybdeenilohko, joten älä sitä hävitä. Mikä oli sen valmistusvuosi?

Kyllä se sellainen on ja en hävitä. Moottorin lohkon merkintä on 22 3.73. Eli eikös tämä ole vuodelta 73 eli 6 vuotta autoa vanhempi.

Mikä tämän CuMo lohkon taika lienee? Lohkon itsestään on ok oloinen.

Ei ole selvinnyt, miksi niistä on kysyntää Saksassa. Vaihtoehtoina materiaalin liukkaus, helppo työstö, isommat varat kanavien avarrukseen, hitsattavuus... Minulla on 2 CuMo-lohkoa, 69 ja 73. Vanhemmassa tyhjennysproput kampikammion pohjassa.

Tämäkin projekti eteni talven aikana. Auto oli pitkäaikaistyönä maalarilla.
Auto oli lähes ruosteeton ja syynä oli varmasti ehkä Itä-Saksan Elaskon tai joku muu möhmylä, jota oli ruiskittu kaikki kotelot ja oven sisäpuolet sekä monet muutkin paikat täyteen.

Vain kaksi pientä paikkaa takaluukun alakulmiin tarvittiin. Lisäksi kuljettajan puoleinen C-pilari oli saanut jonkun tällin, joka korjattiin paikkaamalla se uudella pellillä.

Lopputulos vaikuttaa hyvältä ja maalari sanoi, että oli hänen viimeinen vanhan auton ylimaalaus. Pyrki hyvään ja löysi pieniä kolhuja sieltä täältä , myös Wartburgin isot sovitteet olivat ihmettelyn aiheena. Oli nähnyt painajaistakin konepellin lommoista.

Eilen laitettiin yhdessä ovet ja luukut paikallee, vielä hienosäätöä niiden sovittamisessa jää itselle.

Ensiviikolla siirrän omaan talliin ja jatkan kasaamista. Monta iltaa tähän vielä kuluu, mutta uutta
ja kunnostettua/puhdistetua osaa on kiva laitella paikalleen.

Auto lähti omaan talliin. Nyt on mukavaa alkaa asentamaan purettuja osia kiinni uudelleen.

Muutama tunti illalla tätä on tullut edistettyä. Säleikkö, malski, vilkut, umpiot, takavalot kaikki kahvat/lukot ja peilit laitettuna paikalle. Oviin ikkunankarmeihin lasien liuku-uriin uudet tiivisteet. Nämä melko yksinkertaisia ja mukavia hommia.

Hankalaa ja sormille kovaa hommaa oli oven sisä- ja ulkopuolella lasin alareunassa olevien tiivisteiden asennus. Myös takalasit olivat hieman haastavammat kuin etuovien lasit mekanismeineen. Paras tekniikka oli ensin asentaa ulompaan tiiviste. Laitoin alempaan tiivistettä kiinnipititävään uraan laittaa 1,5 neliön sähköjohto ja asentaa tiiviste sen avulla samaan tapaan kuin tuulilasi.

Sitten lasit paikalleen. Etuovissa sisemmän tiivisteen sain sormien voimin paineltua paikalleen. Takaovissa ei oikein mahtunut sormet tiivisteelle. Sain sen paikalleen painamalla tiivisteen yläkautta kiinnipitopeltiä alemmas kääntämällä näkyviin jäävän tiivisteen osan suoraksi jotta tiiviste mahtui ikkunan ja karmin välistä näin menemään. Ikkuna oli tällöin laskettuna alas. Sitten nostamalla ikkunaa ylös tiiviste loksahti paikalleen.

Monta kokeilua ja hampaiden kiristelyä oli ennen kuin löytyi ainakin itselle toimiva tapa asentaa nuo tiivisteet. Jos edes kerran vuodessa niitä asentaisin tekisin tai jostain hankkisin tähän tarkoitukseen tehdyn työkalun. Hyviä videoita on myös Wartburg Schaubengrübbe You Tube kanavalla.

Pati kuvas projektin edistymisestä.