Talviunesta herättynä niin oikea etujarru laahaa. Viis vuotta sitten puhdistin tämän jarrrurummun sylintereita. En saanut männät paineilmalla pois, että putkipihti oli pakko käyttää. Männissä syntyi merkit pihdin leuoista. Nyt laitan paikalle korjatut alkuperäiset jarrusylinterit.

Vasen etujarru toimii edelleen hyvin 7 vuoden jälkeen, mutta varmuudella aukaisin niitä samalla. Yhden oli pikkusen ruosteessa ja olisi kestänyt vielä useita vuosia. Harmittaa ettei Rikulla oli enempää samanlaisia alkuperäisiä jarrusylinterita myytävänä. Toinen korjatun alkuperäinen jarrusylinteri oli kyllä täysin ruosteessa, mutta liikkui edelleen hyvin.

Olipas iloinen päivä: Saimme eilen Navigaattorin kanssa ilmattua jarrut (takana sitä oli joku henkäys, ilmaa) ja kesäkumit päälle. Nyt sitten aamulla kaasutin "täyteen" polttoainetta ja avaimesta käyntiin. Hiukan pelotti kun hän heti syttyi. Ajoin pienen testilenkin käyden tankkaamassakin. Käynnistyi ja kulki ja jarrutkin toimivat jopa niin, ettei 50 km/h nopeudesta pysähtyminen kestänyt samaa ajassa tai matkassa kuin sen saavuttaminen. Että kyllä sitä tullaan tapaamiseen.

Otin viikonloppuna Trabantin ajoon. Riku onnistui hommaamaan minulle takaluukun uuden mekaanisen aukipitolaitteen, joka oli haastava löytää. Asensin sen ja on kyllä alkuperäisosa harjanvartta paljon kätevämpi. Oli vaan paljon hankalampi löytää sellainen. Euro kilpien tilalle laitoin normi kilvet. Vaikka museokatsastin auton syksyllä en halunnut vaihtaa mustia kilpiä, kun ei ole auton aikakauden tyyliset. Etujarrut puoltaa hiukan, kai ne on pakko avata, ellei pikkuajolla herkisty. Ikävä käynnistysvika on poistunut talven aikana itsestään. Kuinkahan pitkäksi aikaa. Mutta kun kaikki pelaa ei viitsi suotta purkaa.

Katsastusmies painoi yhden jarruputkea rikki ja vielä kehtasi laittaa Opeliani siitä syystä ajokieltoon. Laitoin Warren vaakutus päälle ja lähdin kotiin. Etsin esiin vanhat talvirenkaat ja täytin niitä ilmaalla. Kun kahdessa tunnissa oli vielä ilma tallessa, niin oli aika herättää Warrea.

Huomasin että akku oli poistettu. Sitä olin poistanut varmuudella, koska kesällä sen voimat oli heikot, enkä halunnut jäätyneen akun valuvansa haponsa autoon. Vaimon autolla hain uuden akun Warrea varten. Käynnistysmoottori veivasi kuin pelästyneen jäniksen, muttei moottori lähtenyt käyntiin. Tarkistin sytytystä eikä 3 pytyllä tapahtunut mitään. Eikä hyppylenkki akusta auttanut. Otin poisi kaikki tulpat, ja 1 ja 2 kyllä kipinöi, sekä vähän bensahajua tuli esiin. Tulpat olivat pikkusen kosteat, että pyöritän moottoria puoli minuutin verran ilman ryyppyä ja kaaasu pohjassa. Sen jälkeen muutamalla yrityksellä se lähti käyntiin.

Laitoin vanhat talvirenkaat alle ja takakonttiiin vara-akun sekä kahdet kesärenkaat. Tänä aamuna se lähti käyntiin kahden sekunnin jälkeen. Ajoin vain 70 kilsaa, koska
vanhojen talvirenkaiden kunto on vähän epäröivättävä. Töistä lähdössä se vain sammui muutaman sekunnin jälkeen. Se on kuskin vika. Käynnistys -10 asteessa ei ole sama, kun kesällä käynnistäminen. Olin liian varuilla kosteuttaa moottoria, että otin ryypyn pois kun oli käynnistynyt.

Pääsin kotiin ja nyt oli oikea takarenkaan lähes tyhjä, Mitä muuta olisi voinut uskoa yli 30 vuoden vanhasta talvirenkaista.

Jos ne oli väärän merkkiset. Luin parikymmentä vuotta sitten jutun kun nostivat järvestä vanhan Fiatin. Se oli lipsahtanut karanneen lossin kannelta järveen 70 vuotta aikaisemmin mutta Nokian renkaissa oli edelleen ilmaa.

Akussakin näkyi mittarilla jännite, tosin ei täyttä kuutta volttia. Järvessä säilyy kaikki paremmin.

Botniarallin ajaessani taistelin mottorilämmön kanssa. Aluksi auttoi kun välillä laitoin lämmitystä päälle. Silloin se sattoi vähän aikaa käydä kylmemmäksi kun normaalisti. Ulkona oli noin 25°. Päivästä tuli vielä lämpöisemmäksi eli lopuksi oli ajettava lämmitystä jatkuvasti päälle. Pienellä nopeudella tuntui ettei se kuumeni liikaa, mutta kierroksia antamalla ei näyttänyt auttavan. Pystyin kuitenkin ajaa maaliin ilman nesteen keittämistä.

Kun paisuntasäiliössä oli normaalia nestettä, niin päätin yrittämällä vaihtaa termostaatin. Varastossani löytyi uuden näköisen sellaisen. Poistetun jäähdytysnestettä oli uuden näköisenä, eli sylinterikannen vuoto on poissuljettu.

Käynnistäessä lämpöä nousi aluksi reilusti punaisella, mutta sen jälkeen neula olisi kuin liimattu kiinni 30 km koematkalla. Noja, tänään on vain 22 astetta ja kahdesti neula liikkui pari milliä. Se oli tietöyssyn jälkeen ja kun laitoin lämmitystä päälle. Poikkeuksia kesti kuitenkin vain noin 10 sekuntia.

Täytyy joskus hankkia toisen termostaatin, koska se vanhan heitän pois.

Hei Stig! Oletko tarkistanut lämpömittarin anturin (C 120) vastusarvot eri lämpötiloissa? Wartburgpeterillä on sivuillaan tutkielma aiheesta.

En ole tarkistanut anturin vastusta. Jos en laita valot päälle, niin neula osoittaa suoraan ylöspäin, eli ihan normaalia toimintaa.

Sitten Warressani löytyy tavallinen erikoisuus. Koelauden huonon maadoituksen takia, lämpömittari näyttää enemmän, kun ajovalot ovat päälle. Tätä voidaan välttää, jos koelauta maadoitetaan ylimääräisellä hyppylangalla moottorilohkoon.

Tätä en ole tehnyt alkuperäisyyden takia. Tiedän että kun valot on päällä, lämpömittari pitäisi näyttää lähes punaista, enkä hermostun vaikka se lähtisi punaisen alueen keskellä. Vasta kun viisari on pohjassa hermostun, ja valot on laitettava pois seurataakseen moottorin lämpötilaa. Se tapahtui rallissa, ja pysähdin kahta kertaa antaen moottori jäähtyä välillä.

Koeajon aikana vain käynnistäessä viisare kävi reilusti punaiseen alueeseen, muttei koskaan tapahtunut uudestaan.

Tallissa tapahtuu tai oikeastaan ei tapahtuu.

Warreni oli vaikea saada käyntiin tällä keväällä. Se onnistui muutama sekunnilla kuin annoin sille snapsin kaasuttimeen. Aukaisin kaasuttimen ja vika oli selvää.

Otin bensaletkku irti ja puhalsin ilmaa takaisin tankkiin. Sillä pääsin ensimmäiseen koeajolla. Ajoin talliin tarkistaen renkaanpainetta, ja pääsin vain ulos tallista ennenkuin se sammui. Eikä auttanut vaikka otin pois tankkikorkin. Oli taas pakko antaa bensatankille tekohengitystä, että sain warrea takaisin talliin. Kokeilin irroittaa kaasuttimen letkua ja sähköpumpun löi kerran, muttei useimpaa kertaa kuten se aikaisempi oli tehnyt.

Seuraavana päivänä tyhjensin tankin ja etsin suodatinta tankissa.


Vähän ruskealta se näyttää. Paineilmalla puhalsin bensaletkua ja suodatinta. Nyt pystyin hyvän hengittää bensaputkea pitkin, enkä tuntenut astmakohtausta eikä bensan hajua. Täytin tankin uudestaan, ja kyllä moottori lähti käyntiin, odotin vähän aikaa ennenkuin olin peruttamassa ulos, ja silloin se sammui. Eikä lähtenyt enää käyntiin.