ostin jokin aika sitten 311 limousine mallin warren vuodelta 1963 ja nyt olisi kovasti kysymyksiä laitteesta. sytytys pitäisi ainakin säätää kohdilleen kun se on ollut pois joskus paikoiltaan eli miten se säädetään? siis mitkä ovat säätö arvot?

Sytytysennakko on 1000 cm3 moottorilla 22° tai 3,58 mm ennen yläkuolokohdasta. Aloita ensin säätämään katjojen kärjet 0,4 mm:ksi. Jos ennen on oikein säädettty niin sytytyskohta on sillloin oikein. Jos ei niin jatkaa säätämään ensinmäisen sylinterin sytytyskohta (siirtämäällä koko levyä) ja jatkaa muilla kärjellä joiden sytytyshetken voi säätää pienen peltilevyn vääntämällä. Tietysti on helpompi ottaa Wartburg-gurua avuksi.

Itse säädän sytyshetken väärin 15° ennen yläkuolokohdasta vältääkseen nakuttamista. Korkeita kierroksia ja voima pikkusen kärsii muttei huomattavasti.

Tehtaan asiakastiedotteen mukaan voidaan 1.sylinterissä käyttää 2.5mm ennakkoa. (1.sylinteri on Warressa takimmainen). Tällä varmaankin vähennetään sitä nakutusta, koska seos on 1.sylinterissä laihempi. Jos koneessa on nakutusta enemmänkin ja se häviää pienellä ryypyn lisäyksellä, kannattaa pääsuutinta isontaa (tai ilmasuutinta pienentää). Ennakon mittaus tapahtuu tulpanreijästä mittaamalla, eikä hihnapyörässä oleviin merkkeihin kannata luottaa.

kiitoksia vaan kovasti kaikille neuvoja antaneille. kyllä homma nyt onnistuu noilla tiedoilla meikäläiseltäkin.

Noin yleisesti ottaen, miten erot ennakoissa vaikuttaa moottorin mahdollisimman värinättömään, tärinättömään käyntiin. Turha tärinä on hukkatehoa, kuin paikallaanhyppelyä. Ei vie eteenpäin.

Ajotyyliä kyllä vaikuttaa enemmän Warren bensakulutukseen kuin moottorin tärinää.

Korkealla kierrosluvulla kampiakseli ehtii kiertää pitemmän matka ennenkuin bensailmaseos on ehtinyt palaa. Matalalla kierroksella ei kampiakseli ehtii paljon kiertää ennenkuin palaminen on valmis.

Kevyellä kuormalla on vähempi bensaa sylinterissä ja pienempi puristuspainetta, jotka vaikuttavat hitaammin palamisnopeuteen. Eli silloin tarvitaan suurempaa ennakkoa. Täydelllä kuormalla sylinterissä on enemmän bensaa sekä korkeampi puristuspainetta, jotka nopeuttavat palamisnopeuden.

Se voisi olla yhden syy miksi pääsin 140 kilometrivauhtiin, vaikka mulla on vain 15° ennakkoa. Se saattaisi olla oikea sytytysennakkoa täydellä kuormalla 3000 kierrosluvulla.

Säädetty 22° ennakkoa on ilmeisesti yhden kompromissin eri kuormituksien ja eri kierroslukujen varten.

Totta kait ajotyyli, ehkä eniten. Myös rengassortimentti,- paineet, aurauskulmat, jarrujen kunto, jne. Ja tuo tärinäkin osaltaan, on tehoa, energiaa. Se ei tule tyhjästä. Myös turhaa painolastia ei kannata kuljetella. Minulla on sellainen käsitys, että (pelkästään) laihempi seos "räjähtää" nopeammin. Siksi kaiketi* mm. 2-T kilpakoneissakin säädetään seos niin laihalle, kuin vain voi, moottori kiinnileikkaamatta. Silti joskus.....Muistan, kun Artukaisissa Tapio Virtanen haki näitä säätöjä. MZ:n teknikot vaihtelivat suuttimia. Niitä olikin, kuin panoksia toosassa. Ja MZ kulki, 250 suoralla. Siinä myös huomasi Doppler-ilmiön. Myös joskus 60-luvulla 3-vaihteisen Tunturi Sportin säätösuutin ja pienempi takaratas....

En koskaan käyttänyt Warressa katkojankärkiä. 1971 tein elektronisen sytytyksen jossa oli induktiivinen liipaisu. Nauhurin äänipäät avatulla ääniraolla.
Vieläkin tallessa paitsi äänipäät.
Ajelin Warre urani aikana noin 500000km ongelmitta. Sytytys pitää tällöin säätää stroboskoopilla tarkistettujen merkkien mukaan. Asetin ennakon 3,1mm ja hieman suuremmalla pääsuuttimella meni mukavasti.
Kierrokset eivät loppuneet kun mekaaninen virhe jäi pois.

Että kaikennäköistä sitä puuhataan. Tai puuhattiin. Ajelisin vieläkin Warrella mutta kun osatilanne on hankaloitunut.

Kuten myös. Ns. CD-systeemin. Veljeni kehittämänä. Näiden muuttajat tulin tehneeksi turhan tehokkaiksi, pakkasella tyristorit alkoivat lyödä läpi. 25 pakkasella virta päälle ja kone jo kävikin. Usein aluksi väärään suuntaan! Anturit vaan itse tehden. Käämit niihin puhelimen kuulokekapseleista. Induktiivisen säätö oli tosiaan hankalaa. Oli myös keskipakoennakkosäätö. V.80 tein optisen, pyörivän peilin avulla toimivan IR-ledeihin ja fototrankkuihin perustuvan trankkukatkoja systeemin. Tämän säädöt heittokellolla, sadasosilleen. Ja tulppina Bosch W7BP, olivat hyvät.