Olen kokeilumielessä käyttänyt 95 polttoainetta
vastustelevista mielipiteistä huolimatta. Öljynä
Teboil 2t snow talvella ja 2t bike kesällä. Synteettisiä
molemmat. 2 prosentin seoksella. Runkolaakereissa
kun oli jo valmiiksi ruostevaurioita ei paljon ollut
kiinni. Avattaessa männät ja laakerit olivat erittäin
öljyiset. Ei voinut havaita mitään etanolin väitetyistä
öljykalvon pesuvaikutusta. Uskallan itse tästä eteenpäin
käyttää 95 poltoainetta turvallisin mielin. Myös 2 prosenttia
näyttää normaaliajossa vähintään riitävältä.

2 riittääkin, ilman liuottimia. Normiöljyillä 2,5. Jotain ero, merkitystä silläkin, onko vesi-, vai ilmajäähdytetyn öljyä.? Käyntilämpötilat.

Itsellä on tuosta 95:stä huonoja kokemuksia. Oliko syynä polttoaine vai säätövirhe, en tiedä sanoa. Kahdesta moottorista suli männänlaki ihan sen näköisesti kuin olisi ontelokranaatilla losautettu. Ainakin toisessa tapauksessa kampiakseli säilyi ehjänä, että ne männänkappaleet lensivät pakosarjaan ja sitä kautta luontoon vissiin. Sytytys oli tehdassuosituksissa ja seos 2,5 %. Oliko liika vähän bensiiniä eli se seos laihalla vai olisiko sytytys pitänyt olla jossain muussa kohdin. Sitä nyt yön hetkinä mietin.

Hyviä mielipiteitä kyllä. Luotettavassa teossarjassa "Autoteknillinen käsikirja" vuodelta 1967 jossakin osassa käsitellään tätä alkoholin väärinkäyttöä ja todetaan testeissä havaitun, ettei jopa 10 % etanolin lisäys aiheuta öljyn erottumista seoksesta. Viinan sotkeminen autoiluun oli kuulemma hyvinkin yleistä 50-luvulla kun bensiiniä oli vähän, viinaa ei. Etenen kyllä edelleen moottorisahamiesten linjalla ja sekoittelen 98;sta bensani, Skodaan 95. Navigaattorin mielestä 98 on C5:een parempi. Hän lie oppinut tavan hurjassa nuoruudessaan 60-70 -luvuilla. Kun tankattiin Tiikeri tankkiin ja Mossekin kulki kovemmin 100 oktaanisella. Mutta osaisiko joku selittää ne kevytsingon osumaa Renault-panssariin muistuttavat jäljet männissä (Karkialammilla ammuttiin, muistaakseni, Renaultia). Selvä palamistapahtuman häiriö, tietenkin. Jos lähtökohtana on suositeltu sytytyksen ajoitus, kaasuttimen säätö: Palaako 95E10 jotenkin liian äkkiä niillä asetuksilla?

Männän puhkipalaminen on tuttu
ilmiö moottorikelkoista. Polttoaineesta
riippumatta. Pitkän käyttämättömyyden aikana
suuttimiin muodostuu vanhenevasta polttoaineesta ohut hartsikalvo joka
laihentaa seosta. Korkeaviritteinen kaksi-
tahtimoottori pystyy käymään vaarallisen
laihalla seoksella juurikaan varoittamatta.
Palamislämpötila nousee korkeaksi, moottori
nakuttaa, jota ei korkean taajuuden vuoksi
kuule, ja mäntä sulaa. Yleensä jäällä kovempaa ajettaessa. Matalaviritteisemmät
yleensä leikkaavat pakopuolelta kiinni.
Ralliwarreista en tiedä, mutta vakiot yleensä.
Miksi warren nakututus kuuluu eikä sulata mäntää kyllä ihmetyttää. Jos kuitenkin männän pää on metallisen kirkas ja karhea
on syytä huoleen. Uuden stihl moottorisahan
ohjekirja lupaa 25 prosentin etanolibensan,
jos kaasutin säädetään uudellen. Etanoli bensassa on kiistatta huono asia, mutta
kokemuksieni perusteella, mm 2t perämoottoreissa uskon sen merkitystä
vahvasti liioitellun. tm

Etanolin väitettyjä huonoja puolia esim. kampiakselin stefojen nopea kuluminen. Vaihdoin ensimmäisen kerran elämässäni stefat Sthil-sahaan tuosta syystä. Käytän pienkonebensaa, mutta käytän sitä sahassa edelleenkin. Luistikaasereista häviää neula nopeasti nykybensalla, eli jotain syövyttävää nykyisissä bensoissa on. Jotenkin tuntuu, että vaurioita oli etanolin tultua enemmän kuin nykyisin. Onko tullut lisäaineistuksiin muutoksia, vai onko käyttäjät siirtyneet 98:iin. Itse en tuolla pienellä hintaerolla käytä harrastevehkeissä kuin 98-bensaa. Sahassa ja ruohonleikkurissa palaa pienkonebensiini ihan mukavuus ja turvallisuus-syistä. Eri bensamerkeistä kiistellään, mittarituotteista ja kannutavarasta. Mittaritoimittajia Suomessa enään ST1, Neste ja Teboil. Pienkonebensoissa mittarista Neste ja kannutavarassa sitten useampia.

Moottorisahassa pienkonebensaa
minullakin ihan mukavuussyistä.
Kaasuttimen kalvot kestävät, mutta
ei se silti stihlin kiertokangen alapäätä
pelastanut. Tukin halkaisussa 98 on
kuitenkin tehokkaampaa. 95 käyttö
alkoi mökiltä, kun 75 prosenttia bensiinistä
on sitä ja halusin yhtenäistää kanisteritavaran.
Ainoa havainto on ollut Terhin, 48v
polttoaineletkun pehmeneminen. Enemmän
vaurioita on sattunut 98 bensalla, mikä
tietenkin sattumaa. Ei kaasuttimen syöpymistä, ei voiteluvaurioita, alkuperäisillä
suuttimilla. Taidan silti jäädä pahasti
vähemmistöön tässä asiassa. Warren
tankkaamisessa ei kyse ole säästämisestä
tai yhtenäistämisestä vaan uteliaasta
kokeilusta ja testaamisesta. tm

Metsurina olin lähes 40 vuotta, monenlaista sahaa tuli käsiteltyä. Nykyisin ottaisin stiilin raivurin ja moottorisahan palstalle. Bensana käytettiin 98 oktaanista, itse tehtiin sekoitus. Huoltokorjaamokin suositteli jättämään pienkonepensan hyllylle. En nyt nykyistä tilanetta osaa sanoa, eläkeukkona köpötellyt jo vuosia.

Ottamatta kantaa 95 vai 98 vai joku muu niin yleisenä huomiona. Kaikki warrehenkilöthän tietysti tietävät ettei saa ajaa tasakaasulla pitkään. Koskee kaikkia "snurle huuhtelulla" olevia kaksitahtareita älkääkä kysykö miksi, niin vaan on. Vuosien saatossa sentään jokusiakin myllyjä avannut ja aina sulamisen tai leikkautumisen syyksi on paljastunut pitkään jatkunut vakoikierroksilla ajo. Aivan sama onko ne kierrokset 2500 vai 6500 (toiveikkaana),jotenkin vain voitelu häiriintyy ja palotapahtuma siirtyy lähemmäs pakoaukkoa ja samalla seon laihenee. Tien päällä täytyy vaan malttaa minuutin parin välein nostaa jalka kaasulta ja taas painaa takaisin, vapaakytkin on juuri sitä varten. Kilpureissa ja kelkoissahan tuo tapahtuu ihan luonnostaan.